Back in the gym!

Mun on kerta kaikkiaan pakko tulla hehkuttamaan nyt kun toi Tikkurilan uusi Finnbodyn kuntokeskus avattiin!

Siitä on melkeinpä vuosi kun kävin viimeks salilla. Tässä tän vuoden aikana oon tehny vaan kotitreeniä, vaihtelevalla aktiivisuudella. Ja voi pojat miten hyvältä tuntuu olla taas salilla vääntämässä. Meininki on ihan eri kun käytössä on monenlaista laitetta ja vempainta, verrattuna siihen että kotona mulla on vaan pelkkä yksi 15kg käsipaino ja lattia vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia varten. Lisäks sen käsipainon kumiset painot haisee kuin rutto, joten se pitää lukita nopeesti takas omaan salkkuunsa. Nimittäin jos sen jättää lojumaan, niin koko kämppä dunkkaa aika kiitettävästi hetken päästä. Perus markettipaino.

Toi Finnbodyn uusi Tikkurilan keskus aukesi tosiaan vasta viime sunnuntaina, ymmärtääkseni 3 kuukautta myöhässä. Ainakin sen verran oon itse saanu odotella sen avajaisia. Kerkeshän siinä ärsyyntymään kun ei saanu edes mitään kunnollista infoa että aukeaako se viikon vaiko puolen vuoden päästä. Lopulta se nyt sitten aukes ja viivästymisen syyks paljastettiin kilpailevan kuntokeskusyrityksen keplottelu. Yritys jääköön nyt suoranaisesti nimeämättä (ettei mua tulla mukiloimaan kadulla, you never know... :D), mutta kyseessä on Suomen nimekkäin/tunnetuin kuntokeskusyritys. Kyseinen kilpailija oli tehny syksyn aikana KOLMESTI perättömän ilmoituksen mm. Rakennusvalvontaan, jotta keskuksen pystyyn saaminen estyisi. Aika hiton härskiä. En tiedä onko tää tieto sallittu levitettäväksi, mutta mun mielestä ihmisten kuuluu tietää miten paskamaista toimintaa jotkut voikaan harrastaa. Tämmösestä kapuloiden rattaisiin laittamisesta voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä...

Fiilikset salista

Itse sali ei ole mikään hienoin mahdollinen, mutta kelpaa mulle varsin hyvin. Tilat oli aikaisemmin jonkun autoliikkeen käytössä. Tiloissa on vieläkin pientä rakentelun meininkiä nähtävissä, mutta itse sali on jo täysin käytössä ja välineiden puolesta sieltä löytyy mulle kaikki tarvittava. Laitteet on nykyaikaisia ja keskuksessa on yleisesti kiva ilmapiiri. Oon ehtiny käymään siellä nyt vasta 5 kertaa ja lähestulkoon yksin siellä saa olla, ainakin jos menee viimeisen tunnin ajaksi. Se rauha oli jotain niin mahtavaa. Ah. Tää on täsmälleen se syy minkä takia mä otin jäsenyyden. Toki perustajajäsen-alennus oli kans plussaa, mutta se että esitteissä tuotiin isosti esiin kuntokeskuksen koko (2000m2), herätti kyllä mun mielenkiintoni. Itse sali taitaa olla 700m2 kokoinen.

Kävin vuosi sitten parin kuukauden ajan Vantaan Liikuntakeskuksessa ja siellä sali oli niin pieni että mua ahdisti ihan helvetisti. Lisäks siellä joutu aina odottelemaan vuoroa jokaiseen laitteeseen. Tuntui että koko Tikkurila kävi siellä :D Olihan se sali hieno mustine kokolattiapehmusteineen (toivoisin myös Finnbodyn salille), mutta se pienen tilan ja ihmispaljouden luoma ahdistus oli mulle liikaa. Sen takia mun salilla käyminen loppui kokonaan ja siirryin puuduttavaan kotitreeniin. Nyt jälkeenpäin on pakko ihmetellä, että miten oon jaksanu vuoden ajan tehdä päivästä toiseen täsmälleen samoja liikkeitä mun yhden haisevan käsipainon kanssa.

Aihetta hymyyn

Ja mä oon niin iloinen, kun hetki sitten kuulin kavereilta, hihattomaan paitaani pukeutuneena, saaneeni lisää lihasmassaa. Luonnollisesti sitä kehitystä ei itse huomaa, kun oman peilikuvan näkee kuitenkin joka päivä. Eihän sitä hidasta muutosta huomaa. Onneks olin kuitenkin ottanu ennen bodailun aloittamista kuvan itestäni. Mä oon ollu niin laiha ja luinen. Todellinen pakkasen raiskaama pulkannaru. Siitä kuvasta voi nähdä mun naamaltani synkkyyden ja pahan olon. Se tuo mulle niin paljon motivaatiota ja hyvää mieltä kun katson sitä kuvaa ja vertaan nykyhetkeen. Ihan mieletöntä.

Tuolla uudella salilla pyöri toinen nuori jätkä joka oli pitkä ja todella, siis todella hoikka. Katsoin sitä hetken ja sen jälkeen itseäni peilin kautta. Siinä vaiheessa koin todellisen heräämisen. Toisin kuin luulin, tuloksia on oikeesti tullu ja väkertäminen ei oo todellakaan menny hukkaan. Mä en oo enää luinen, eikä se tuuli puske mua kumoon niinkuin ennen. Siinä yli vuoden takaisessa kuvassa mun paino oli 57 kg. Kyllä, 57 kiloinen mies. Saman vuoden aikana mun paino kerkes käymään 55 kg paikkeilla syvän masennuksen ansiosta. Söin aina todella vähän, jos ollenkaan. Mä en vaan saanu ruokaa alas mun kurkustani. Nyt kun astun puntarille, viisari näyttää 73 kg. Voi pojat. Mä vihasin omaa peilikuvaani ennen, mutta en enää.

Mun todellinen saliurani alkaa tästä! Mun on vaikea pidätellä itteäni menemästä salille joka ikinen päivä. Käyn nimittäin vain joka toinen päivä. Lepopäiviä on vaan pakko pitää.

Lisäravinteita, yeah buddy!

Hain just postista laatikollisen Goodlife proteiinipatukoita (15 kpl, Caramel Coco) ja uuden säkin proteiinia (Mutant Whey, suklaa), jotka tilasin Fitnesstukusta. Tää Mutant Whey on nannaa! Niin pirtelömäistä. Ihan varmasti parhaimman makuista proteiinia mitä löytyy, vaikken ookaan testannu kuin kahta muuta (Star Nutrition Whey80 vanilja ja Cookies&Cream). Vanilja oli ihan _järkyttävää_, mutta Cookies&Cream oli tosi hyvää! Vaniljan annoin pois kaverille kun en saanu sitä ite kurkusta alas edes nenästä kiinni pitäen :D Muut kuvassa olevat kamat multa löytyi jo ennestään.

Oon nyt myös opetellu syömään maitorahkaa. Nää ensimmäiset syömiskerrat on ollu pientä kakomisen pidättelyä, mutta ehkä tästä oppii tykkäämään. Oon kokeillu maustaa Valion mansikkakeitolla, vaniljajogurtilla, mansikka-Funlight mehutiivisteellä, ja Mutant Wheyllä. Näistä mikään ei ihan täysin hivele mun makuhermojani, joten mä jatkan hyvän reseptin metsästystä. Rahka on kuitenkin niin helppo ja nopea proteiinipitoinen välipala. Ja ennen kaikkea halpa. Mun pitänee siis siedättää itteäni :D

-V

Jouluisaa kahvittelua

Hei, moi, hello, hej! Musta ei ookaan kuulunu hetkeen. En vaan kerta kaikkiaan oo saanu aikaseks kirjottaa mitään. Saamaton paskakasa, joo tiedän... Mutta nyt mä istahdin alas ja päätin että olis aktivoitumisen paikka. Tässä 1,5 kuukauden hiljaisuuden aikana on tapahtunu yhtä jos toista, tosin ei mitään maailmaa mullistavaa. Myös pientä masennuksen tapaista oon potenu viime aikoina ja sen selättäminen on työn alla.

Nyt vuoden vaihteessa tulee täyteen 2 vuotta, kun oon asunu täällä Tikkurilassa yksiössäni. En oo pitäny minkäänlaisia tupareita, joten näin joulun lähestyessä kauppojenkin ollessa pullollaan kaikkia herkkuja, kutsuin mun koko perheen illanviettoon/glögille/kahville. Vedinkin sitten tarjoilut määrällisesti aivan yli, nimittäin illalta jäi vaikka mitä herkkuja. Niitä sitten oon tässä hiljalleen syönyt pois.

Oonpa muuten alkanu juomaan KAHVIA! Aiemmin join vaan pelkkiä "pikakahveja", mut yllättäen jäin koukkuun ihan kunnon suodatinkahviin. Ensin oli tarkotus ostaa säästeliäästi ihan joku halpis kahvinkeitin, mutta olishan se pitänyt arvata että mä lopulta päädyn kalleimpaan kahvinkeittimeen eli hopeiseen Moccamasteriin... Mun on vaikee sanoa keittääkö se oikeasti parempaa kahvia kuin muut keittimet, mut se on ainakin varmaa että se on ihan hiton tyylikäs vehje! Kiva saada vähän klassista särmää muuten moderniin kämppään. Joka ikinen aamu on tullu keitettyä kahvit ja ainakin ensimmäiset 2 viikkoa se on saanu mut nousemaan PALJON innokkaammin sängystä. Vielä kun sais jonkun ajastimen että vois herätä vastakeitetyn kahvin tuoksuun... Toisaalta se prosessi joka tohon kahvinkeittämiseen kuuluu on ihan kiva rutiini aamuisin.

Ah mä oon niiiin innoissani joulusta! Luntakin on jo maassa ja niinpä mulla soi joulumusiikkia kaiuttimista just nytkin. Yritän saada jossain välissä napattua talvisia kuvia seuraavaan postaukseen, vaikkakin epäilen onnistumistani. Aamuisin töihin mennessä on pimeetä ja töistä lähtiessä on pimeetä, ja kesken työpäivän on vähän paha lähteä kuvailemaan...

Joulu lähestyy HYPEHYPEHYPE!

Kuvailusta puheen ollen, yritän kovasti vielä tässä joulukuun aikana kuvata ihka ensimmäisen videopostauksen. Oon uhkaillu tekeväni sen jo alkusyksystä lähtien, joten aion pitää sanani. Tripodin noudin kaupasta jokin aika sitten ja postissa on tulossa led-valaisin, jotta ei tarvi ihan kellertävässä valossa kuvailla. Tuolla ulkomaailman pimeydessäkin saa sen avulla aika siistejä kuvia. Onpahan laitepuoli kunnossa sitten. Harjoitusvideoita oon tehny ja editoinu niitä loppuun saakkakin, joten sekin puoli on täysin hallussa! Mun kameraujous on vaan jotain ihan käsittämätöntä, mut kyllä se tästä.


-V

P.S. Mun kävijälaskuri kävi vähän kuumana, syyks paljastu se että mun "Sinkkuilua"-postaus oli jaettu demi.fi:ssä ja kuulemma myös muutaman ihmisen Facebookissa :D En voinu olla muutaku hämmentyny... Mut aika coolio! :)