Mun on turha yrittää teeskennellä, etteikö poikamiehenä elely ottais välillä henkisesti voimille. Enkä mä voi väittää pokerinaamalla etteikö käsikkäin kulkevat pariskunnat välillä ärsyttäis mua. Pahimpia on ehkäpä ne pariskunnat jotka halailee juna-asemalla toisiaan just ennen kuin toinen niistä nousee junaan, ihan kuin se olis viimeinen kerta kun ne näkee toisensa. I want that shit. Mä oon katkera. Katkera siitä miten muut ihmiset löytää itselleen niin hemmetin helposti mielitietyn.
Tässä jokin aika sitten mä jouduin kokemaan pettymyksen (oon vähän kahden vaiheilla onko tääkin jo liikaa kerrottu, kun mä yritän olla kertomatta liikaa mun yksityisasioistani), mut hei, mä päätin kääntää tän pettymyksen positiiviseks asiaks. Jo takana olevia asioita on turha masistella. Tää seuraava kirjoitelma on suunnattu mun tulevaisuudessa häämöttävälle "elämäni rakkaudelle", niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Joo tiedän, aika lässynlää nimitys, mut parempaakaan en keksi. Ja onhan tää aika erikoinen kirjotus mieheltä, mut, I don't give a f*ck.
Mulla on sellainen aavistus, et sä oot alkanu epäilemään mun koko olemassaoloa. Mä oon olemassa, mutta mut on ihan helvetin vaikea löytää. Meidän tiet ei oo vaan vielä kohdanneet. Se voi tapahtua jo huomenna, tai vasta vuosikymmenien päästä. Mut mä oon täällä ja odotan.
Ehkä mä oon seuraavan kulman takana. Ehkä mä istun siinä kahvilassa jonka ohitse sä kuljet. Ehkä mä oon se sun vieressä seisova tuntematon tyyppi kesäfestareilla, yleisön seassa. Ehkä mä oon se, jonka hiuksia sä pörrötit 2012 Provinssirockin eturivissä ja jolle hymyilit suloisesti. Ehkä mä oon se, jonka kanssa sä vaihdoit katseita kun me odotettiin suojatien valon vaihtumista vihreään Mannerheimintiellä. Ehkä me annettiin toisillemme Tinderissä sydämet, mutta kumpikaan meistä ei vaan saanut aikaiseksi sanoa toiselle sanaakaan. Voi jopa olla, että me jo tiedetään toistemme olemassaolosta. Mut meidän aika ei oo vielä. Ja mä tiedän että sä mietit miksi.
Ei oo reilua että oot joutunu oottamaan mun ilmestymistä jo näinkin kauan. Ei oo reilua että oot joutunu sietämään huonoja parisuhteita, tai tyytymään johonkin keskinkertaiseen. Ei oo reilua että oot joutunu vuodattamaan raskaita kyyneliä. Reilua ei oo myöskään se, että joudut tänäkin yönä kietomaan sun kädet tyynyn ympärille ja kuvittelemaan sen mielessäs joksikin muuksi.
Mun elämä ei oo vielä täysin kasassa. Mä en oo vielä täysin ehjä ihminen. Mä en oo vielä se paras versio itsestäni. Mussa on vielä sellaisia vikoja ja puutteita, joiden takia sä et todennäköisesti edes pitäis musta jos me just nyt tavattaisiin. Juuri nyt mä kehitän itteäni sua varten, ihan kuten säkin vastaavasti itseäs. Meidän kummankin täytyy ottaa vielä elämältä tarpeeks turpaan ja kokea monta alamäkeä ja vastoinkäymistä, jotta me osataan sitten aidosti arvostaa toisiamme. Meidän täytyy käydä pohjalla vielä tarpeeks monta kertaa. Se tekee meistä vahvempia ja viisaampia. Meidän täytyy päätyä yhteen väärien ihmisten kanssa, jotta me opitaan tietämään mitä me oikeesti halutaan.
Oo siis kärsivällinen. Yritä jaksaa odottaa. Se ei oo mullekaan helppoa. Nautitaan omista elämistämme just nyt ja tehdään itsestämme niin onnellisia kuin vain voidaan. Koska sit kun me tavataan, me voidaan jakaa se meidän sisällä leiskuva onnellisuus keskenämme.
Pidä mielessä se, että meidän tapaaminen lähenee päivä päivältä, hetki hetkeltä. Meidän tiet risteää todennäköisesti silloin kun me sitä vähiten osataan odottaa. Siihen voi mennä vielä kauan, mut älä luovu toivosta. Mä en oo katoamassa mihinkään. Älä siis säkään. Mä en malta odottaa, että sä ilmestyt mun elämääni.
-V
