Aurinkoinen Esplanadin puisto, nukkuvan pariskunnan valokuvaaminen, murheiden vuodatusta, Starbucksin vaniljalatte, Burger Kingin whopper. Viime lauantai tuli vietettyä näissä merkeissä kera Teemun ja Lauran. Mä pidän tän postauksen kirjasinmäärän minimissä, mutta tää mitä mä seuraavaks kirjoitan, on tärkeämpää kuin mun muissa postauksissa olevat tyhjänpäiväiset lätinät.
Mä tiedän että osaan olla välillä hankala ystävä. Tiiän että raastan, en pelkästään teidän, vaan kaikkien muidenkin mut tuntevien ihmisten hermoja myöhästelylläni. Mä tiiän etten pidä tarpeeksi yhteyttä. Kerta toisensa jälkeen te jaksatte tehdä sen mun puolesta ja te jaksatte katella mua silloinkin kun oon katse maassa tai känkkäränkkä. Kiitos siitä. Toivottavasti meillä ei mee ikinä sukset ristiin. That's all.
-V
2 kommenttia:
voi ihana muru!
Vilperi oon parsa!
Lähetä kommentti